Väitän, että rutiinit pilaavat venyttelyn tulokset.

Lihashuoltoa voidaan ajatella isompana nimittäjänä, joka sisältää pienempiä osasia kuten venyttelyn, liikkuvuusharjoitteet jne.

Venyttelyä tekevät yleensä juuri ne, jotka venyvät luontoisesti hyvin ja jotka pitävät venyttelystä. Ne, jotka oikeasti hyötyisivät venyttelyn lisäämisestä, kokevat sen usein epämiellyttäväksi ja aikaavieväksi.

Aivojemme keskeisiin osiin kuuluvat tyvitumakkeet vaikuttavat elämäämme siten, että sinne muodostuvat rutiinimme. Rutiinit helpottavat elämää. Laittaessamme avaimen, lompakon ja puhelimen samoihin taskuihin joissa aina niitä pidämme, ei näiden tavaroiden mukana oloa tarvitse jatkuvasti miettiä. Jos taas jatkuvasti mietimme ovatko kyseiset tavarat mukana, joudumme käyttämään etuaivolohkoa, jonka toiminta kuluttaa suuren määrän energiaa. Rutiinit sitä vastoin säästävät energiaa muuhun toimintaan.

Entä venyttely? Miten teemme rutiininomaisesti aina samat tutut venyttelyt treenien jälkeen? Meidät on tavallaan aivopesty siten, että uskomme tällaisen keittokirjamaisen tarkasti ja homogeenisesti toteutetun venyttelyn olevan yhtä tärkeää kuin hampaiden harjauksen aamuin ja illoin. Väitän, että on parempi venytellä orjallisen rutinoituneesti, kuin olla venyttelemättä ollenkaan. Ihmisen mieli haluaa jatkuvasti tehdä asioita, jotka ovat meille helppoja ja mukavia. Epämukavia ja etenkin kivuliaita asioita vältämme viimeiseen asti. Se jos jokin ohjaa toimintaamme. Kuinka monesti olen kuullut sanat: “Kyllä niitä takareisiä pitäisi varmaan venytellä, mutta kun se on niin kivuliasta ja epämukavaa, että ei sitä oikein jaksaisi.”

Venyttelyn kohdentaminen niihin asioihin, jotka tuntuvat helpoilta ja mukavilta ovat ongelma. Venyttelet silloin juuri niitä lihasryhmiä, jotka kohdallasi venyvät hyvin. Ihmisen palkitsemisjärjestelmän kannalta tämä on toisaalta hyvin ymmärrettävää. Haluamme mielellämme nähdä positiivisen kehittymisen ja saada dopamiini-palkintovälittäjäaineiden tuottaman mielihyvän tunteen. Jos edistystä ei tule, ei tule hyvänolon tunnettakaan.

Valmentaja-lehdessä oli jokunen vuosi sitten harjoitteluun ja mielestäni myös venyttelyyn hyvin sopiva teesi: säännöllistetty satunnaisuus (tai jotain sinnepäin). Tällä tarkoitetaan sitä, että harjoitellaan tietyn teeman alla samoja taitoja hieman eri tavoilla toistuen. Tällöin taidot eivät kehity hyväksi vain yhdellä tavalla tehtynä. Tosin silloin ei voisi nimittää itseään yksinkertaisen hyväksi.

Neuvoisin seuraamaan venyttelyn rutiinejasi. Tiettyjä rutiineja on tuloksen kannalta hyvä säilyttää, mutta osa niistä on etenemisen este. Yksi asia, tai oikeastaan kaksi asiaa, ovat tämänkin artikkelin kirjoittamisen jälkeen edelleen muuttumattomia. Ihminen on kokonaisuus, lihaskireys on osa kokonaisuutta, jota meidän tulisi osata ymmärtää. Ja se ensimmäisenä mieleeni tullut asia oli, että voima ei korvaa puuttuvaa älyä edes venyttelyssä. Ole pitkämielinen, sillä tulokset eivät näy tässä ja nyt.

Ne joita venyttely ei motivoi, suosittelisin pohtimaan seuraavaa asiaa. Miltä suorituksesi voisi tuntua silloin, kun kehosi työskentelee mahdollisimman vähän sinua vastaan?

Vesa Valtonen, Osteopaatti D.O.